Isäni kuoli viikkoa aiemmin ennenkuin yläaste alkoi. Välittömästi minua alettiin kiusaamaan isättömäksi. Myös mustia vaatteitani arvosteltiin ja kuulin todella kauan, että vieläkö suren isääni. Olisi tehnyt mieli huutaa kaikille, että missään vaiheessa en surrut, satun vain pitämään mustasta. Kuudennen luokan lopulla omistin vielä pitkät takapuoleen yltävät hiukset. Takanani istuva kiusaaja laittoi aina pulpettinsa kiinni penkkiini,  jolloin hiukseni jäivät sinne väliin. Se oli syy, miksi yläasteelle mentäessä leikkasin hiukseni todella lyhyiksi. Olin kahdeksannella luokalla, kun viikonloppuihin alkoi kuulua alkoholi. Myös tupakointi tuli päivittäisiin kuvioihin. Äitini ne minulle osti. Toisaalta hyvä, koska oli turvallisempaa juoda omia pulloja, kuin muiden pulloista omia lantrinkeja, joista tiennyt mitä ne oli. Oltiin paljon veljen kanssa kahdestaan kotosalla, koska äitini oli löytänyt uuden miehen toisesta maakunnasta ja vietti siellä paljon aikaa. Vietin todella paljon aikaa veljeni ja hänen kavereidensa kanssa. Ystäväpiirini oli siis lähinnä miespainotteista. Muutama kaveri tyttökin oli, toinen yläasteelta löytynyt ystävä ja toinen vanha kaveri jo ala-aste ajoilta. 15-vuotiaana myös sain ensimmäisen poikaystävän. Suhde päättyi, kun hän oli mennyt sänkyyn tämän ala-asteelta tutun vanhan kaverin kanssa. Itsehän en petipuuhiin onneksi tuolloin vielä alkanut, vaikka siitä suututtiinkin. Oli siis hyvä, että nämä kaksi lähtivät elämästäni pois. Kummastakaan en enää koskaan kuullut. Myös veljeni ja hänen kaverinsa oli rankasti kiusattuja kylällämme ja sen huomasi kyllä. Meillä oli tapana ajella kylärinkiä ja viikonloppuihin mahtui kyllä aina äksöniä. Oli semmoinen porukka, joka heitteli meidän autoa pulloilla ja kaikella muulla roinalla. Muutaman kerran parkissa ollessamme automme katolla hypittiin. Yritettiin myös vetää autosta ulos ja kerran veljeni saikin turpaansa. Meitä myös seurattiin autolla ja yritettiin saada ajamaan ojaan. Tuo kaikki oli oikeasti todella pelottavaa. Silti me ei haluttu jäädä koskaan kotiin, vaan haluttiin ihmisten ilmoille. En koskaan saanut selville mikä oli se syy kaikkeen, miksei meistä pidetty. Yläasteen jälkeisenä kesänä jouduin sitten kolariin. Ajeltiin aina äitini autolla, veljelläni ei ollut vielä omaa autoa. Lähdettiin käymään meidän kotona ja koska olin aika humalassa jäin autoon odottamaan muita takaisin. Autoon tulikin yksi poika, joka oli kaveripoikani tyttöystävän veli ja käymässä tuolloin kylällämme. Hän hyppäsi rattiin, alaikäisenä, ajokortittomana ja humalassa. Lähti ajamaan ilman lupaa, minä siellä takapenkillä. Muistan nopeusmittarin näyttäneen yli 100km/h, kapella mutkaisella hiekkatiellä. Seuraavaksi muistan ison puun, itse törmäyksestä ei ole tietoa. Menetin kai tajuntani. Heräsin jossain vaiheessa ja tajusin olevani veren peitossa. Kuski oli lähtenyt lipettiin ja poliisit etsi häntä koko yön. Minut vietiin ambulanssilla päivystykseen, jossa päähäni tuli 10 tikkiä ja huuleni liimattiin paikoilleen. Arpi huulessa muistuttaa tuosta yöstä edelleen. Onneksi kuitenkin molemmat selvittiin suht vähällä. Auto meni lunastukseen, mutta se olikin vain peltiä.