Se oli syksyinen iltapäivä. Olin käynyt äitini kanssa kaupassa ostamassa herkkuja leffailtaa varten. Tarkoitus oli katsoa "pikkunaisia" elokuva, joka tuona iltana televisiosta tuli. Kirjahyllyssämme oli tuo kirja, muistan kuinka ihailin aina tuon kirjan kantta, mutta lukenut en sitä koskaan. Ehkä siksi halusin sen nähdä. Kaupasta kävellessämme ihmettelimme taivasta, kuinka oudon värinen se oli. Yhtään ei tuullut. Nenään tuoksui syksy. Isäni oli ostanut jokunen aika sitten traktorin ja teki puuhommia metsässämme. Muistan, että elokuvan alkuun oli aikaa tunnin verran, kun isäni äiti, huoritteleva mummoni, joka naapurissamme asui tuli ihmettelemään ovellemme, ettei ole kuullut tunteihin metsästä traktorin ääntä. Lähdimme äitini kanssa katsomaan mitä siellä tapahtuu. Olimme kävelleet n. 2 km tuttuja polkujamme, kun hieman hajaannuimme. Minä olin se, joka traktorin löysi. Siinä oli hassusti eturenkaat kohti taivasta ja isoa peräkärryä vasten. Kiersin sivulle ja tajusin, että traktori on kaatunut, isäni siinä traktorin ja peräkärryn välissä puristuneena katsoi suoraan minuun. Otsasta valui siististi verta. Olin tuolloin juuri täyttänyt 12 vuotta, isäni oli 44 vuotias. Äitini löysi minut sieltä ja illan jo pimetessä juoksimme soittamaan apua naapuriin, koska me emme puhelinta omistaneet ja ilmeisesti äitini shokissa ei halunnut mennä huolestuttamaan mummoa, olisihan hänellä puhelin ollut. Vielä tuolloin sanoin äidilleni, että mitä jos se vaan esittää kuollutta ja juoksee perään ja käy kiinni. Tuntui, että avun tulossa kesti todella kauan. Pelastusmiehillä kesti todella kauan saada isäni pois sieltä välistä ja olivat yrittäneet siellä metsässä vielä saada isääni henkiin heräämään, mutta eivät onnistuneet. Oli jo pimeää, kun sinkkiarkku tuli metsästä pois. Ikinä en itse jostain syystä tuohon metsään enää mennyt. Myöhemmin saimme tietää, että kuolinsyy oli rintalastan murtuminen. En tiedä, oliko tuo nopea kuolema vai oliko kuinka pitkään ehtinyt olla tajuissaan ja tuskissaan. Jos mietin isääni ja suljen silmäni, on tuo se näky, jonka näen. Kun löysin hänet sieltä. Pelkäsin pimeää, pelkäsin isääni.